Paremman huomisen odotuksessa.

Kaukana loistaa auringon kilo,
sydämen täyttää rauha ja ilo.
valkeat pilvet taivaalla soutaa,
sateitten jälkeen aina on poutaa.

Jossain kaukana peltojen takana,
taivas on kirkas kuin valkaistu lakana.
Pimeys ja varjot on väistyneet sieltä,
niin kuin myös murheet ihmisen tieltä.

Matkalla täällä kuljemme vielä,
kohta jo luonaan perillä siellä,
lauletaan virttä ja kiitosta sulle,
Isälle taivaan - rakastetulle.

Menneet on kaikki murheitten päivät,
jäljelle ilo ja kiitos vain jäivät.
Pilvien takana valoisaa aivan,
poissa on ajat surun ja vaivan.

Kyyneleet nousee silmihin aivan,
aurinko taivaan kun valaista saa.
Tänään jos pilvistä, huomenna poutaa,
kotihin kerran Herramme noutaa.

Siellä ei tuulet tuiverra lastaan,
armahtain Isämme ottavi vastaan.
Kiitos ja ylistys nyt ainoastaan,
kaikuvi kunnailla taivahan maan.

Lapseni, jaksa nyt hetkinen vielä,
taivaltaa matkaa kaidalla tiellä.
Pian saat voittoseppeleen siellä,
Nyt emme kaikkea ymmärrä vielä.

Täällä me vielä itkemme -
raskaiden murheiden alla.
Toisin on perillä siellä -
sinne ei iske puute, ei halla.

Herramme meille parhaita lahjojaan jakaa,
aurinko nousevi vielä mustien pilvien takaa.

Vapaus täysi - ei enää onnettomuutta,
luonansa siellä koemme onnea uutta.
Jokainen uusi päivä tuo iloa sulle,
Jeesuksen veren tähden armahdetulle.

Täällä ei ymmärrä ihminen,
iloa, autuutta taivaan.
Siellä ei koskaan herätä tuskaan ja vaivaan.
Onnessa vierivi kaikki elämän päivät,
synti ja synnin seuraukset -
kaikki ne taaksemme jäivät.

Perjantaina

Tänään jälleen perjantai, 
vaikeudet vallan sai.

Ilo kaikki poissa on,
olen aivan onneton.

Kuinka jatkaa eteenpäin,
elämä kun menee näin?
Mistä pulmiin ratkaisu,
koetuksiin katkaisu?

Ilot joskus katoaa,
sellainen on tämä maa.
onko tila toivoton,
mikä ratkaisu nyt on?

Matkanteko uuvuttaa,
kun ei ratkaisua saa.
Vieläkö on toivoa,
missä olet Jumala?

Yksin täällä jaksa en,
olen pieni ihminen.
Kuka mua rakastaa,
yksin taistellako saa.

Tule Jeesus lähelle,
ratkaisu suo minulle.
Kuinka tästä eteenpäin,
jaksa en mä enää näin.

Sulla Jeesus valta on,
sinä et oo neuvoton.
Sinä yksin ymmärrät,
sinä yksin välität.

Sinun varaasi mä jään,
nyt kun murheita vain nään,
sua yksin ootan vaan,
Herra taivaan sekä maan.

Kerran kaikki selviää,
kaikki murheet taakse jää.
Kerran tiedän vastauksen,
hätään pienen ihmisen.  

Laulu Jeesukselle

Jeesus, rakas Herramme, tule auta meitä, 
nyt kun vielä kuljemme, kyynellaakson teitä. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

----------------------

 Matka joskus uuvuttaa, murheet mieltä painaa, 
ole siksi kanssamme, Jeesus, nyt ja aina. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

--------------------- 

Veres yksin puhdistaa, meidät synneistämme, 
ota Jeesus hoitoosi, koko elämämme. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

----------------------- 

Tule Jeesus vierelle, rauhas mulle anna, 
anna toivo parempaan, ikuisuuteen kanna. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

----------------------- 

Murheet, itkut, ikävät, kaikki päättyy kerran, 
viimeisenkin kyyneleen, kuivaa käsi Herran.
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

 Minun kokemukseni

Ihmisen elämässä ei aina hyvin käy, 
vaaroja vaanii tiellä vaikka niitä ei näy. 
Polkujen pimennoissa käärme luikertelee, 
elämän taisteluissa ei aina hyvin mee.

 Luulin saavani minäkin elämän toisenlaisen, 
kun minä netissä kohtasin tuon elämäni naisen. 
Ei siinä kauan mennytkään kun kihlat sormissa loisti, 
yksinäisyys ei vaivannutkaan rakkaus pilvet poisti.

Kaikki ei jatkossa mennytkään yhtä auvoisasti, 
sen minä pian kokea sain hyvin katkerasti. 
Vaikeudet tuli vastahan murhe mieleni täytti, 
enää ei ollut niin ihanaa niin kuin alussa näytti.

Vaikeudet alkoi lisääntyä ahdistui herkkä mieli, 
syytöksiä vain kuulla sain terävä on syyttäjän kieli. 
Usein metsän polkuja sain mä kulkea yöhön asti,
minua ei enää rakastettukaan vaan vihattiin katkerasti.

 Tätäkö tämä elämä on vihaako vain saan kestää, 
löytyiskö mistään ratkaisua mikä vois turmion estää.  
Paljon minä itkin ja rukoilin elin toivossa vielä,
jospa nyt kaikki kuitenkin muuttuisi iloksi vielä? 

Niin ei kuitenkaan käynytkään sen sain pian kuulla,
'minä sinusta eroa hain' sain kuulla rakkaani suulla.
Vaikka kuinka pyytelin eikö voitaisi yhdessä jatkaa,
pian kuitenkin todeta sain yksin saan matkaani jatkaa. 

 Ahdistus mielessä lisääntyi kuka voi tällaista kestää, 
kun asialle ei mitään voi kun eroa ei voi estää. 
Yksinkö aina kulkea saan maailman kylmillä teillä, 
eikö enää milloinkaan oo mitään yhteistä meillä.

 Löytää sain uuden ystävän kun olin jo murtumassa, 
eikö rakkaus olekaan nyt loppunut maailmasta? 
Vieläkö saisin iloita liidellä pääskysten lailla, 
eikö mun enää tarvitsekaan elää rakkautta vailla.

Surutyötä mä tehdä sain hyvin monta vuotta, 
miksi tää minulle sallittiin oliko se ollut suotta? 
Jossain vaiheessa ymmärsin nyt voisin toisia auttaa, 
niitä jotka saavat kulkea samojen polkujen kautta.

 Toivoa emme saa menettää sillä elämä aina voittaa, 
vaikka se synkin sävelin nyt suruvirttä jo soittaa. 
Kaikella mitä tapahtuukin lienee tarkoitus meille,
rohkeasti siis käykäämme uusille valtateille. 

Eräänä aamuna

Minulla on kyltymätön rakkauden jano, 
miksi kukaan ei mua kuuntele vastausta sano? 
Miksi kaikki aina kulkevat ohitseni, 
mistä löytyisi rakastava lähimmäiseni?

 Onko kukaan koskaan rakastanut sinua, 
vai vaivaako sua yksinäisyys niin kuin minua? 
Tätä kyselen taaskin ja mietin mielessäni 
miksi kukaan ei viihdy mun vierelläni?

Miksi maailmassa ihmiset ei toisiaan kohtaa, 
mihin kaikki tää kylmyys lopulta johtaa? 
Miksi ollaan niin kovia - petojen sukua, 
miksi toisten virheistä vain pidetään lukua?

Miksi kukaan ei armahda - anteeksi anna, 
miksi kukaan ei toisen kuormia kanna? 
Mistä löytyisi rakastava lähimmäinen, 
Kuinka lämpimäksi tulla voi sydän jäinen?

Niin - syyt on varmaan hyvin monenlaiset, 
joskus syynä voi olla myös murheet maiset. 
Ja joskus nää  ihmissuhteet ei vaan pelaa, 
toinen toisensa virheitä vain jatkuvasti kelaa.

 Oi tulethan Jeesus parantamaan meitä, 
kun kuljemme täällä ahdistuksen teitä. 
Tuo lämpöä ja iloa sydämemme majaan, 
tuo Hengen tulta ihmiseen palelevaan.

On rakkaus ainut mi iäti kestää, 
se rakkaus turmioon joutumasta estää. 
Se rakkaus ei koskaan ystäväänsä jätä, 
se vierellämme on kun meillä on hätä.

 On avoinna syli joka ottaa vastaan, 
on sydän joka rakastaa ainoastaan. 
Hänen kyljestään vuoti kerran veri ja vesi, 
hän kaikki synnit verellään silloin pesi.

 On risti jonka luona me kohdata saamme, 
siellä anteeksi annamme ja anteeksi saamme. 
Siellä kohtaamme vaikean lähimmäisemme, 
jota missään muualla kohtaisi emme.

 On siellä meille lääkettä jokaiseen vaivaan, 
siellä odottaa meitä siunaus taivaan. 
Hän - rakkaus suurin kun meidät kohtaa, 
se meidät toinen toistamme rakastamaan johtaa.