Perjantaina

Tänään jälleen perjantai,
vaikeudet vallan sai.
Ilo kaikki poissa on,
olen aivan onneton.

Kuinka jatkaa eteenpäin,
elämä kun menee näin?
Mistä pulmiin ratkaisu,
koetuksiin katkaisu?

Ilot joskus katoaa,
sellainen on tämä maa.
onko tila toivoton,
mikä ratkaisu nyt on?

Matkanteko uuvuttaa,
kun ei ratkaisua saa.
Vieläkö on toivoa,
missä olet Jumala?

Yksin täällä jaksa en,
olen pieni ihminen.
Kuka mua rakastaa,
yksin taistellako saa.

Tule Jeesus lähelle,
ratkaisu suo minulle.
Kuinka tästä eteenpäin,
jaksa en mä enää näin.

Sulla Jeesus valta on,
sinä et oo neuvoton.
Sinä yksin ymmärrät,
sinä yksin välität.

Sinun varaasi mä jään,
nyt kun murheita vain nään,
sua yksin ootan vaan,
Herra taivaan sekä maan.

Kerran kaikki selviää,
kaikki murheet taakse jää.
Kerran tiedän vastauksen,
hätään pienen ihmisen.  

Laulu Jeesukselle

Jeesus, rakas Herramme, tule auta meitä, 
nyt kun vielä kuljemme, kyynellaakson teitä. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

----------------------

 Matka joskus uuvuttaa, murheet mieltä painaa, 
ole siksi kanssamme, Jeesus, nyt ja aina. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

--------------------- 

Veres yksin puhdistaa, meidät synneistämme, 
ota Jeesus hoitoosi, koko elämämme. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

----------------------- 

Tule Jeesus vierelle, rauhas mulle anna, 
anna toivo parempaan, ikuisuuteen kanna. 
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

----------------------- 

Murheet, itkut, ikävät, kaikki päättyy kerran, 
viimeisenkin kyyneleen, kuivaa käsi Herran.
Täällä yksin jaksa en, olen pieni ihminen, 
kanssani oi kuljethan, Jeesus, kotitiellä.

 

Minun kokemukseni

Ihmisen elämässä aina ei hyvin käy, 
vaaroja vaanii tiellä vaikka niitä ei näy. 
Polkujen pimennoissa käärme luikertelee, 
elämän taisteluissa ei useinkaan hyvin mee.

 Luulin saavani minäkin elämän toisenlaisen, 
kun minä netissä kohtasin tuon elämäni naisen. 
Ei siinä kauan mennytkään kun kihlat sormissa loisti, 
yksinäisyys ei vaivannutkaan rakkaus pilvet poisti.

Kaikki ei jatkossa mennytkään yhtä auvoisasti, 
sen minä pian kokea sain hyvin katkerasti. 
Vaikeudet tuli vastahan murhe mieleni täytti, 
enää ei ollut niin ihanaa niin kuin alussa näytti.

Vaikeudet alkoi lisääntyä ahdistui herkkä mieli, 
syytöksiä vain kuulla sain terävä on syyttäjän kieli. 
Usein metsän polkuja sain mä kulkea yöhön asti,
minua ei enää rakastettukaan vaan vihattiin katkerasti.

 Tätäkö tämä elämä on vihaako vain saan kestää, 
löytyiskö mistään ratkaisua mikä vois turmion estää.  
Paljon minä itkin ja rukoilin elin toivossa vielä,
jospa nyt kaikki kuitenkin muuttuisi iloksi vielä?

Niin ei kuitenkaan käynytkään sen sain pian kuulla, 
minä sinusta eroa hain sain kuulla rakkaani suulla. 
Vaikka kuinka pyytelin eikö voitaisi yhdessä jatkaa,
pian mä kuitenkin todeta sain yksyn saan matkaa jatkaa.

 Ahdistus mielessä lisääntyi kuka voi tällaista kestää, 
kun asialle ei mitään voi kun eroa ei voi estää. 
Yksinkö aina kulkea saan maailman kylmillä teillä, 
eikö enää milloinkaan oo mitään yhteistä meillä.

 Löytää sain uuden ystävän kun olin jo murtumassa, 
eikö rakkaus olekaan nyt loppunut maailmasta? 
Vieläkö saisin iloita liidellä pääskysten lailla, 
eikö mun enää tarvitsekaan elää rakkautta vailla.

Surutyötä mä tehdä sain hyvin monta vuotta, 
miksi tää minulle sallittiin oliko se ollut suotta? 
Jossain vaiheessa ymmärsin nyt voisin toisia auttaa, 
niitä jotka saavat kulkea samojen polkujen kautta.

 Toivoa emme saa menettää sillä elämä aina voittaa, 
vaikka se synkin sävelin nyt suruvirttä jo soittaa. 
Kaikella mitä tapahtuukin lienee tarkoitus meille,
rohkeasti siis käykäämme uusille valtateille.